PROSHADE-hankkeessa pureudumme tietoon ja tiedon käsittelyyn liittyviin mekanismeihin, joilla voi olla oma roolinsa joko terveyserojen purkamisessa tai niiden pönkittämisessä.

Tuottaako tieto tuskaa vai parempaa terveyttä – ja kenelle pääsy tietoon ja sen käsittelytilanteisiin on ylipäätään tarjolla? Sosioekonominen asema on keskeinen terveyseroja selittävä tekijä, mutta PROSHADE-hankkeessa pureudumme eräisiin tietoon ja tiedon käsittelyyn liittyviin mekanismeihin, joilla voi olla oma roolinsa joko terveyserojen purkamisessa tai niiden pönkittämisessä.

Aiemmassa PROSHADE-blogissa ”Ennaltaehkäisevät sote-palvelut: Kuinka paljon on tarpeeksi ja miten sitä mitataan?” pohdittiin ennaltaehkäisevien palveluiden julkisia investointeja. Taloudelliset priorisoinnit ja panostukset ovat kuitenkin vasta puoli voittoa, mitä tulee ennaltaehkäisevien palveluiden hyödyntämiseen kansanterveydellisissä tavoitteissa. Ennaltaehkäisevien palveluiden hyödyntäminen edellyttää nimittäin kansalaisilta kykyä ja motivaatiota ohjautua kyseisiin palveluihin. Tätä voidaan hahmottaa terveydenlukutaito -käsitteen avulla, joka kuvaa sitä, miten ihmiset tulkitsevat omaa terveydentilaansa, hankkivat ja ymmärtävät terveystietoa sekä tekevät terveyttään koskevia ratkaisuja.

Kaikki eivät löydä palveluiden äärelle

Vaikka terveyspalveluiden tarve ja käyttö on sidoksissa erityisesti sosioekonomiseen asemaan, myös terveydenlukutaidolla ja palveluiden käytöllä on yhteys. Ensiksikin heikko terveydenlukutaito on yhteydessä haluttomuuteen käyttää suositeltuja terveyden edistämisen palveluita ja toiseksi, muun muassa päivystyksen asiakkaissa ovat yliedustettuna henkilöt, joilla on heikko terveydenlukutaito (MacLeod et al., 2017). Koska ennaltaehkäisevien palveluiden käyttö vaatisi terveydenlukutaitoa, kyseistä tulosta on perusteltu sillä, että he, joilla se on heikolla tasolla eivät löydä terveyden edistämisen palveluita ja päätyvät useammin käyttämään sitä kaikkein kalleinta hoitomuotoa eli ensiapua ja päivystystä (Howard et al., 2005). Kansalaisten terveydenlukutaitoa tukemalla luodaan siis mahdollisuuksia myös sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen.

Yksilölliset tiedon käsittelyyn liittyvät kyvykkyydet, mutta myös sosiaaliset prosessit, kuten vaikkapa lääkärin perustelut hoidon tarpeesta, ovat keskeisiä terveydenlukutaidon elementtejä. Voidakseen esimerkiksi tehdä terveyttään koskevia päätöksiä, yksilön täytyy pystyä hankkimaan, arvioimaan ja soveltamaan tietoa. Kysymys on yhtäältä yksilön omista taidoista, mutta toisaalta myös mahdollisuuksista: minkälainen tieto on yksilön saatavissa, minkälaista hänen itsensä tuottamaansa tietoa otetaan huomioon terveydenhuollon prosesseissa? Tätä kuvataan tiedonlukutaito -käsitteen avulla, ja se onkin PROSHADE-hankkeen kiintopiste.

Terveydenhuollon sähköiset palvelut avaavat mahdollisuuksia tukea tiedonlukutaitoa nimenomaan mahdollistamalla potilaiden osallisuutta tietoon liittyvissä sosiaalisissa prosesseissa, tuottamalla aiempaa monipuolisempaa ja kattavampaa tietoa potilaiden saataville sekä laajentamalla potilaiden asemaa omaa terveyttään koskevan tiedon tuottajana. Tällöin vahvistetaan potilaan aktiivista toimijuutta sote-palveluiden käyttäjänä ja siten asiakkaan ääntä omissa sote-palveluissaan.

Digi voi voimaannuttaa

Digitalisoituvilla terveydenhuollon palveluilla on edellytyksiä osallistaa ja jopa voimaannuttaa käyttäjiään. Onnistunut digitalisointi tuo palvelut ja ihmiset lähemmäksi toisiaan, kun väestön osallistaminen heitä koskeviin päätöksiin on helpompi rakentaa verkossa olevien järjestelmien avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sähköiset palvelut tarjoavat useimmille helpon tavan saada tietoa sekä saadusta hoidosta että jatkossa hyödynnettävistä palveluista. Lisäksi se tarjoaa potilaalle mahdollisuuden tuottaa palveluiden kannalta olennaista, häntä itseään koskevaa tietoa. Digitaaliset alustat mahdollistavat parhaimmillaan koko terveysjärjestelmän paremman hahmottamisen tekemällä sen läpinäkyvämmiksi, ymmärrettävämmäksi ja joustavammaksi. Tämä tukee sekä ennaltaehkäisevien palveluiden saatavuutta että potilaiden kykyä ja motivaatiota hyödyntää niitä.

Digitalisoidut palvelut tuottavat kuitenkin uudenlaisia vaatimuksia potilaiden tiedonlukutaidolle, ja siten myös terveydenlukutaidolle (Parker et al., 2003). Suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu, kuinka erityisesti iäkkäät ja vähemmän koulutetut hyötyvät digipalveluista vähemmän ja osaavat tulkita niiden sisältöä heikommin kuin muu väestö (DigiIn-hanke; Rasi & Taipale, 2020). Tätä selitetään muun muassa digipalveluiden saatavuudella sekä itse käyttäjän digitaidoilla ja käytön laajuudella. Lisäksi väestön muuttuessa monikielisemmäksi ja -kulttuurisemmaksi on pohdittava sitä, kuinka voimme odottaa spesifiä tiedonlukutaitoa tilanteessa, jossa yhä useampi joutuu käyttämään arjessaan jotakin muuta kuin omaa äidinkieltään.

Ketä järjestelmät palvelevat

Potilaiden käytettävissä olevat järjestelmät itsessäänkin voivat strukturoida tietoa ja sen käsittelyä siten, että ne rajoittavat tiedon tuottamista ja käyttämistä. Syynä voi olla huono suunnittelu, tai se, että järjestelmät on tarkoitettu palvelemaan ensisijaisesti organisaation tarpeita eikä potilaan näkökulmaa ole riittävästi huomioitu. Käytännössä tämä voi ilmetä esimerkiksi niin, että potilaan näkökulmasta relevanteille tiedoille ei ole järjestelmässä selkeätä paikkaa tai potilaalle ei ole tarjottu mahdollisuutta esittää kysymyksiä. Eli kun ihmisten välinen vuorovaikutus korvautuu sähköisillä järjestelmillä, tämä vaatii potilailta aivan uudenlaisia taitoja: osaamista, miten toimitaan digitaalisissa palveluissa ja kommunikoidaan algoritmien ohjaamin ja rajoittavin tavoin.

Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen on yksi sote-muutoksen päätavoitteista. Digijärjestelmien asema yhtäältä tukee tätä tavoitetta tehokkaalla tiedon jakamisella kaikille osapuolille, mutta toisaalta sisältää myös riskejä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden osalta. Tiedonlukutaito yksilön kompetenssina ja osallisuutena on olennainen tekijä siinä, muotoutuvatko yksittäiset järjestelmät sote-uudistuksessa uhaksi vai mahdollisuudeksi: ovatko ne kaikkien kansalaisten käytettävissä vai vain digiosaajien?

Aija Logren
tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
aija.logren@tuni.fi

Tuuli Turja
tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
tuuli.turja@tuni.fi

Lähteet:
DigiIn-hankkeen julkaisuja: https://www.digiin.fi/julkaisut-2/
Howard, D. H., Gazmararian, J., & Parker, R. M. (2005). The impact of low health literacy on the medical costs of Medicare managed care enrollees. The American journal of medicine, 118(4), 371-377.
MacLeod, S., Musich, S., Gulyas, S., Cheng, Y., Tkatch, R., Cempellin, D., … & Yeh, C. S. (2017). The impact of inadequate health literacy on patient satisfaction, healthcare utilization, and expenditures among older adults. Geriatric Nursing, 38(4), 334-341.
Parker RM, Ratzan SC, Lurie N (2003) Health literacy: a policy challenge for advancing high-quality health care. Health Aff (Millwood) 22:147–153
Rasi, P., & Taipale, S. (2020). Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia, 34(4), 328-332. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99601

Kuva: Alexander Sinn / Unsplash