Ymmärryksen syntyminen vaatii tiedonlukutaitoa, joka on ihmisen kehittämisen ja osallistumisen väline. Taitoa voidaan tukea myös terveydenhuollon käytännöissä. Samalla tullaan vahvistaneeksi osallisuuden politiikkaa. 

Ystäväni sai hiljattain tietää sairastavansa nivelreumaa. Hän kertoi tiedon saamisen shokista. Lääkäri oli todennut ikään kuin ohimennen että ”kun sulla nyt on tää nivelreuma niin tällaiset lääkkeet sitten…”. Tieto sairaudesta ilmoitettiin potilaalle sivulauseessa. Lääkärin huomio oli lähinnä reseptin kirjoittamisessa, ja sairaanhoitajan kanssa voisi kuulemma sitten jutella hoidosta ja muusta. Ystäväni oli tiedosta niin ymmyrkäisenä ettei vastaanotolta jäänyt oikein muuta mieleen. Hän lohduttautui ajatuksella, että voisi sitten jälkikäteen verkosta hakea tietoa ja rauhassa perehtyä aiheeseen.  

Kukapa meistä ei olisi sairastuessaan googlannut omia oireitaan. Se, että tietoa on saatavilla rajaton määrä ja tietoon pääsee nopeasti käsiksi, voi vahvistaa tietämisen illuusiota. Pelkästään kyky hakea ja löytää tietoa ei kuitenkaan ole sama asia kuin tietämys tai ymmärryksen syntyminen. Niihin tarvitaan erilaisten tietojen yhdistämistä, tulkintaa ja dialogia. Tämä edellyttää tiedonlukutaitoa, joka rakentuu sosiaalisessa prosessissa vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa.  

Se, että tietoa on saatavilla rajaton määrä ja tietoon pääsee nopeasti käsiksi, voi vahvistaa tietämisen illuusiota. 

Tiedonlukutaidosta on perinteisesti puhuttu yksilökeskeisesti tiedon hankintaan, tuottamiseen ja kriittiseen arviointiin kytkeytyvinä kykyinä, mutta nykyisin tunnistetaan tiedonlukutaitojen moninaisuus. Esimerkiksi media- ja informaatiolukutaidon tutkimuksissa on nostettu esiin myös perimmäinen sosiaalinen ja yhteiskuntapoliiittinen merkitys, jossa kriittinen tiedonlukutaito on ihmisen kehittämisen ja sosiaalisen osallistumisen väline. Se nivoutuu koulutuksellisiin, ammatillisiin, mutta myös poliittisiin tavoitteisiin. Tiedolla käytetään valtaa ja sitä tarvitaan aktiiviseen osallistumiseen.  

Digitalisaation myötä tiedonlukutaidon edistäminen on noussut monelle poliittishallinnolliselle kehittämisagendalle. Esimerkiksi politiikassa ja hallinnon strategioissa sitä kehystetään milloin monilukutaidon, media- ja digilukutaitojen, kansalaistaitojen tai tietoyhteiskuntaosallisuuden näkökulmista. Suomalaisten dokumenttien valossa tiedonlukutaito näyttäytyy monitulkintaisena käsitteenä. Sillä voidaan tarkoittaa yhtäältä tietoyhteiskunnassa tarvittavia tietotaitoja, digikompetenssia, media- ja verkkolukutaitoa, ja toisaalta aktiivisen kansalaisuuden avaintaitoja, elinikäistä oppimista, kriittisyyttä, yhteiskunnallista vaikuttamista ja politiikan lukutaitoa. Tiedon hyödyntämisen parantamisesta onkin syntynyt täysin uusi politiikka-alue, tietopolitiikka, jonka ytimenä on moniulotteinen tieto datasta ymmärrykseen.  

Jos halutaan ymmärtää mitä laajempia kansalaisten hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia tavoitteita tiedonlukutaito edellyttää, on tarkasteltava miten ihmiset yhdessä hyödyntävät tietoa sosiaalisissa tilanteissa. Tällöin keskeiseksi nousee vuorovaikutuksen merkitys. Terveydenhuollon sosiaaliset käytännöt ja kohtaamiset, joissa tietoa käytetään voivat tukea potilaiden tiedonlukutaitojaEsimerkiksi jos ystäväni tapauksessa vastaanotolla olisi diagnoosia ja sairauden hoitoa käsitelty yhdessä, ehkäpä silloin potilaan ymmärrys sairaudestaan, sitoutuminen omaan hoitoonsa ja kokemus osallisuudesta olisi mahdollistunut, ellei jopa vahvistunut. Kyse ei ole vain potilaan kyvystä vastaanottaa terveystietoa, vaan tiedonlukutaito on myös osallistumista ja vaikuttamista päätöksentekoon. 

Anna-Aurora Kork 
tutkijatohtori, Tampereen yliopisto  

 

Kirjallisuus 

Limberg, L., Sundin, O., & Talja, S. (2012). Three Theoretical Perspectives on Information Literacy. Human IT: Journal for Information Technology Studies as a Human Science, 11(2), 91-128. https://humanit.hb.se/article/view/69  

Lloyd, A., Bonner, A., & Dawson-Rose, C. (2014). The health information practices of people living with chronic health conditions: Implications for health literacy. Journal of Librarianship and Information Science, 46(3), 207-216. https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/0961000613486825  

Pilerot, O., & Lindberg, J. (2011). The concept of information literacy in policy-making texts: an imperialistic project?. Library Trends, 60(2), 338-360. https://core.ac.uk/download/pdf/6103166.pdf   

VM (2020). Tietopolitiikalle kestävä suunta: Murrosten ajassa eteenpäin. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-531-5  

Whitworth, A. (2014). Radical information literacy: Reclaiming the political heart of the IL movement. Elsevier. https://www.elsevier.com/books/radical-information-literacy/whitworth/978-1-84334-748-4